Koululiikuntaliiton juuret ulottuvat vuoteen 1946, jolloin ajatus kansakouluväen oman urheiluliiton perustamisesta syntyi. Nykyisen Koululiikuntaliiton ensimmäinen edeltäjä oli Kansakunnan Liikuntakasvatusliitto (KLL). Perustamispäätös tehtiin Suomen Kansakouluopettajain Liiton (SKL) ylimääräisessä kokouksessa vuonna 1946, puheenjohtajaksi valittiin Pekka P. Kuronen. Kansakoulun Liikuntakasvatusliitto perustettiin SKL:n yhteyteen.
Ajatus kansakouluväen oman urheiluliiton perustamisesta oli kytenyt useiden opettajien mielessä ennen toteutumistaan. Syksyllä 1945 kaksi opettajaa, oulujokelainen Arvo Olaste ja kangasalalainen Paavo Räisänen, toistensa ajatuksista ja kirjoituksista tietämättä, lähettivät samanaikaisesti Opettajain Lehteen kirjoituksensa opettajien oman urheiluliiton perustamisesta.
Tarkoituksena oli perustaa Suomen Kansakouluopettajain Liitosta (SKL) erillinen, itsenäinen liitto. SKL:lla oli omat ajatuksensa urheilujaoston perustamisesta liiton yhteyteen, jonka vuoksi neuvottelun jälkeen, päädyttiin SKL:n yhteyteen perustettavasta Kansakunnan Liikuntakasvatusliitosta.
Toiminnan kehittyessä merkittäväksi asiaksi nousi toiminnan rahoittaminen. SKL:n alaisuudessa toimimisen ei katsottu kantavan pitkälle, sillä ilman itsenäisen liiton statusta Kansakunnan Liikuntakasvatusliitto ei ollut oikeutettu mm. valtionavustukseen. Lisäksi SKL:n alaisuudessa toimiminen rajoitti toiminnan kehittämistä. Liitto rekisteröityi 27.2.1953 ja otti nimekseen Kansakoulunuorison Liikuntakasvatusliitto.
Toiminta 1946-1973
Kansakunnan Liikuntakasvatusliiton toiminta keskittyi kansakoululaisten liikuntatoiminnan kehittämiseen ja toissijaisena toimintana järjestettiin opettajien omaa liikuntatoimintaa. Ensimmäisen toimintavuoden aikana suunniteltiin hiihto-, yleisurheilu-, uinti- ja retkeilymerkit.Lisäksi järjestettiin opettajien mestaruuskilpailut kesällä ja talvella. Myös opettajien urheilumerkit suunniteltiin, ja kurssitoiminta opettajille käynnistyi. Lisäksi julkaisutoimintaa ja tiedottamista kehitettiin.
Opettajat koko maassa ottivat uuden liiton hyvin vastaan. Kansakunnan Liikuntakasvatusliiton puoleen käännyttiin kaikissa kansakoulun liikunta-asioissa. Piiritoiminnan tärkeyteen kiinnitettiin myös huomiota. Liitto pyrki antamaan toimintamalleja, ohjeita ja kannustusta toiminnan kehittämiseksi piireissä.
Yhteiskuntamuutoksista kohti laajaa liikuntatoimintaa
Kansakoulunuorison Liikuntakasvatusliitto r.y:n neljännesvuosisataisen toiminnan täyttyminen sattui ajankohtaan, jolloin yhteiskunnassa ja kouluelämässä tapahtui suuria muutoksia. Uusi oppivelvollisuuskoulu kattoi huomattavasti entistä suuremman oppilas- ja opettajajoukon, ja samalla liiton jäsenmäärä lisääntyi. Huomio kiinnittyi ennen kaikkea kuntoliikunnan monipuolisuuteen, jotta se olisi estänyt fyysisen kunnon alentumisen tai jopa nostanut kuntoa. Koska oppivelvollisuus koski kaikkia 7-16-vuotiaita, oli toiminnalla erinomaiset mahdollisuudet edistää kansanurheilua sekä terveellisiä elämäntapoja.
Kansakoulunuorison Liikuntakasvatusliitto (KLL) vastasi
pelkästään koululaisten liikuntatoiminnasta perustamisestaan lähtien aina
vuoteen 1968. Opettajien liikuntatoiminnasta vastasi Suomen Opettajien Liitto
SOL. Käytännössä kentällä, kouluissa, yhdistyksissä ja piireissä samat
opettajat olivat mukana käytännön tapahtumajärjestelyissä, joten kahtiajako
toiminnan hoitamisessa tuntui turhalta. Yhteisellä päätöksellä opettajien
liikuntatoiminnan johtaminen ja koordinointi siirtyi KLL:n vastuulle vuonna
1968.
Suomen Opettajien Liitto
SOL lupasi kaiken mahdollisen tuen KLL:n työlle opettajaliikunnan
kehittämisessä, ja osoitti 12 000 markan vuotuisen toiminta-avustuksen
opettajaliikuntaan. Kansakoulunuorison Liikuntakasvatusliitto (KLL) jatkoi
toiminnan koordinointia niin opettaja- kuin oppilasliikunnan saralla, samalla
kehitettiin uutta toimintaa: koulutusta ja kurssitusta sekä kuntoliikunnan
osuutta lisättiin.
Vuoteen 1972 mennessä opettajien ja oppilaiden kilpailutoiminta oli jo
vakiintunut. Oppilaiden talvikisoihin kuului hiihto, viesti, mäenlasku ja
yhdistetty sekä luistelu. Oppilaiden syyskisoissa kilpailtiin uinnissa ja
yleisurheilussa. Näiden lisäksi oppilailla oli voimistelukisoja. Opettajat
kilpailivat talvikisoissa hiihdossa ja kesäkisoissa yleisurheilussa, uinnissa
ja suunnistuksessa. Talvi- ja kesäkisojen lisäksi opettajilla oli uinti-,
lentopallo-, koripallo-, pöytätennis- ja sisähyppykilpailuja. Palloilusarjat ja
kansainvälinen kilpailutoiminta sai alkunsa vuonna 1973.
Toiminta 1973-1990
Kansakoulunuorison Liikuntakasvatusliitto vastasi vuoden 1968 jälkeen niin oppilas- kuin opettajaliikunnan koordinoinnista ja kehittämisestä. Yhdistymisen jälkeen oppilaiden kilpailuohjelmisto muodostui seuraavista lajeista: hiihto, viestihiihto, yhdistetty, erikoismäenlasku, vapaavoimistelu, telinevoimistelu, yleisurheilu, uinti, pikaluistelu, suunnistus, vapaapaini, kreikkalais-roomalainen paini, kansantanssi, keilailu, koripallo, lentopallo, pesäpallo, jalkapallo, käsipallo ja jääkiekko.
Kansainvälisissä kisoissa oppilaat mittasivat taitojaan hiihdossa, koripallossa, lentopallossa, käsipallossa, jalkapallossa ja maastojuoksussa sekä Gymnasiaadeissa, jonka lajeina ovat uinti, voimistelu ja yleisurheilu. Opettajien kisaohjelma koostui vuonna 1973 hiihdosta, viestistä, yleisurheilusta, uinnista, suunnistuksesta, lentopallosta, koripallosta, pöytätenniksestä ja sisähyppykilpailusta.
Yhteistyöprojekteja ja tunnustusta
Vuonna 1973 toteutettiin erittäin mittava massaurheilutapahtuma Suomen Ympäri -viesti. Vuosina 1975-1977 järjestettiin Piikkarikisa yhdessä Suomen Urheiluliiton kanssa. Kyseessä oli yleisurheilukilpailu, jossa kilpailtiin koulukohtaisilla joukkueilla.
1980-luvun alussa toimintatapa muuttui, ja KLL näytti, ettei se ollut pelkkä kilpaurheiluliitto niin kuin väitettiin. Vuonna 1983 käynnistyi ala-asteiden liikuntatempaus Hulivili, jonka ajatuksena oli viedä koulutunneilta saadut yksinkertaiset liikuntavinkit välitunneille, kerhoihin ja koteihin. Hyvä Suomi -kampanjassa ideoitiin, testattin ja vaikoitiin toimintamalleja, joiden avulla urheiluseura, koti ja kunta voivat tukea koululiikunnan tavoitteita. Kampanja kesti viisi vuotta alkaen vuodesta 1983.
Lukuvuonna 1987-1988 sai alkunsa koulun liikuntatoiminnan edistämisestä, rehdistä liikuntakäyttäytymisestä ja hyvästä koulumenestyksestä vuosittain palkittavan Reilun Pelin koululaisurheilijan valitseminen. Tittelistä kilpailivat kunkin lukuvuoden abiturientit, joiden joukosta valitulle lahjoitettiin tunnustusstipendi. Suuret osanottajamäärät keräsi myös vuosittain viidessä eri laskettelukeskuksessa järjestetty Milk Masters -laskettelupäivä.
Toiminta 1990-2010
Koululiikuntaliiton toiminta sai uusia muotoja 1990-luvun
alussa. No Smoking Fun Club oli vuoden 1992 pääteema. Kampanja lisäsi
merkittävästi Koululiikuntaliiton ja liikunnan näkyvyyttä. Kampanjan
tarkoituksena oli maan suurimman tupakoimattomien tiimin muodostaminen.
Tavoitteessa onnistuttiin hienosti. Klubimestari, uimari Jani Sievinen luovutti
luokkajulisteista kootun adressin joulukuussa Helsingin Säätytalolla sosiaali-
ja terveysministeri Jorma Huuhtaselle.
Samansuuntaista toimintaa jatkettiin syyskuussa 1993 alkoholista kertovalla
tapakasvatuskampanjalla Siisti Juttu! – Selvästi Parempi. Kolmas, ja
keräystuotossa mitattuna KLL:n kampanjoista suurin, oli ala-asteille suunnattu
Näytetään Niille! -heijastinkampanja, joka toi Koululiikuntaliiton nimen
kaikkien koulutoimessa mukana olevien tietoisuuteen.
Samoihin aikoihin aloitettiin myös valtakunnallisesti jalkapallon pienpeli Snickers-cup, joka lisäsi merkittävästi yläasteen oppilaiden jalkapalloinnostusta. Edellisen lisäksi ala-asteilla vuonna 1993 aloitettu pienpeli Coca-Cola Futisliiga sai hienon vastaanoton eri puolilla maata.
Koululiikuntaliiton kilpailut ja palloilusarjat liikuttivat kiitettävästi poikia 90-luvulla. Lentopallossa kisattiin Clerasil-cupissa 90-luvulla. Sählysarjasta tuli salibandysarja vuonna 1996, ja 1997 alkoi salibandyn Ärräcup. Ärräcupia jatkettiin vuoteen 2003 asti, ja vuonna 2005 käynnistettiin uusittu Ärräliiga.
Power Mover tanssittaa
Koululiikuntaliitto halusi panostaa enemmän tyttöjen harrasteliikuntaan, jolloin Marja-Leena Suilan johtama työryhmä ehdotti tanssia tyttöjen liikuntalajiksi. Idea sai kannatusta, ja KLL:sta otettiin yhteyttä Aira Samuliniin ja Jorma Uotiseen. Näin syntyi Power Mover -hanke, joka on liikuttanut satojatuhansia nuoria vuodesta 1996 alkaen.
Aira Samulin suunnitteli Power Mover tanssit viiden ensimmäisen vuoden aikana. Kahtena ensimmäisenä vuonna tanssivideo (vhs -kasetti) lähetettiin kaikkiin kouluihin. Ensimmäinen Power Mover -tapahtuma järjestettiin toukokuun lopussa vuonna 1996 Helsingin Olympiastadionilla, ja yhteistanssiin Airan johdolla osallistui yli 10 000 nuorta.
Power Mover toiminnan rakenne ei ole oleellisesti muuttunut vuosien varrella. Power Moverin keväinen päätapahtuma Helsingissä kasvoi ja vuonna 1999 Olympiastadionin tapahtumaan mukaan tulivat eri näytöslajit. Osallistujamäärät olivat 2000-2010 useita tuhansia, mutta vähitellen tapahtuman osallistujamäärät laskivat ja toistaiseksi viimeinen Power Moverin päätapahtuma järjestettiin Espoossa 2012.
Power Mover tanssikisa, Oman tanssin kisa sen sijaan jatkui vahvana useilla aluetapahtumilla ja finaalilla. Osallistujia tanssikisa keräsi vuosittain yli 200 ryhmää, joissa on tanssijoita 1400 – 1800.
2000-luvulle uiden
Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton (SUH) 2000-luvun alussa teettämän tutkimuksen mukaan, ainoastaan 67 prosenttia kuudesluokkalaisista osasi uida. Tutkimus toimi innoittajana KLL:n Spläsh! -kampanjalle. Spläsh! aloitettiin vuonna 2002 ja se kesti kaksi vuotta. Kampanjan tarkoituksena oli kannustaa kuntia panostamaan uinninopetukseen ja samalla opettajia viemään koululaiset uimaan.
Toiminta eri lajeissa jatkui vahvana vuoteen 2010 saakka, jonka jälkeen osallistujamäärät alkoivat vähitellen laskea. KLL:n suurimmaksi lajiksi nousi 2000 -luvun alkuvuosina salibandy, ohittamalla jalkapallon ykköslajina. Yksilölajeista suunnistus on ollut suurin tapahtuma 1990- luvulta lähtien ennen yleisurheilua ja hiihtoa.
2010 luvulta tähän päivään
Koululaisten kilpailuissa jatkoivat perinteiset lajit vahvoina, mutta useita lajeja lakkautettiin 2010 -luvun alussa. Uusina toimintoina kokeiltiin mm. kamppailu- ja voimailupäiviä yhdessä Saku ry:n ja OLL:n kanssa, Futsalia alakoululaisille, N.Y.T! -toimintaratoja ja maastojuoksukisoja. Maastojuoksu palasi ohjelmaan yli 10 vuoden tauon jälkeen.
Opettajatoiminnassa useita satoja opettajia kerännyt Kesäkisat, -päivät lopetettiin 2014, ainakin toistaiseksi.
Opettajien suurimmaksi lajiksi kasvoi oppilaiden tapaan salibandy, joka kerää vuosittain n. 500 opettajaa syksyn turnaukseen.
2015 vuodesta alkaen toimintaan kehiteltiin uusia tuulia koululaisille, kun Sankarit -toiminnat käynnistyivät Vesisankareiden johdolla. Juoksu-, Pallo-, Pyörä-, ja Temppusankarit tulivat mukaan asteittain seuraavan neljän vuoden aikana.
Kahdeksan järjestön yhteistyönä toteutettava Vesisankarit on vakiinnuttanut paikansa suurimpana Sankarit-toimintana. Vesisankarit-tapahtumia järjestetään ympäri Suomen uimahalleissa, liikuntasaleissa, kouluilla sekä luonnonvesien äärellä. Myös maahanmuuttajille on vastaanottokeskuksissa omia tapahtumia. Laajaa materiaalia hyödynnetään valinnaisainessa, eri oppiaineissa, kerho- ja välitunneilla.
Juoksu-, Pallo-, Pyörä– ja Temppusankarit innostavat liikkumaan hauskojen tehtävien ja monipuolisten materiaalien avulla. Videot ja pelilliset tehtävät ovat toteutettavissa koulussa ja vapaa-ajalla.
Koululaisten ja opettajien kilpailutoiminnassa jatkavat ohjelmassa lajit, jotka keräävät hyvin osallistujia. Nykyinen kilpailutoiminta elää murrosvaihetta 2020 -luvulla, jossa tapahtumien sisältöjä uudistetaan ja uusia lajeja on tarjolla. Lähivuodet näyttävät onko tapahtumien organisoinnissa nykyistä enemmän nuoria toteuttajia, johon KLL:n uusi linjaus suuntautuu, ja kuinka uudet lajit ottavat paikkansa kisaohjelmassa?